Kasvutarinoita

Kasvaminen tapahtuu vähitellen ja pienten tekojen summana. Ei ole olemassa yhtä tekoa tai yhtä kaikille sopivaa tapaa saada lippukuntaan lisää jäseniä. Kasvutarinoista löydät vinkkejä pienistä ja isommista teoista, joilla eri lippukunnissa on onnistuttu. Tavoitteena voi olla uuden lippukunnan jä-senmäärän kasvattaminen, puuttuvan akelan löytäminen tai samoajaikäisten saaminen lippukuntaan. Oli toimi pieni tai suuri, on se yhtä tärkeä jos lippukunta saa kaipaamaansa vahvistusta. Poimi parhaat vinkit talteen! Tiedätkö lisää pieniä tai suuria Kasvutarinoita? Lähetä omasi tai vinkkaa toisen lippukunnan onnistumisesta piiritoimistolle osoitteeseen uusimaa [ät] partio.fi.

Case PoMe – kaiken ikäisten partiodraivia Porvoossa

Porvoon Metsänkävijät on perustettu vuonna 2004 ja saavutti jo neljän ensimmäisen toimintavuotensa aikana lähes sadan jäsenen jäsenmäärän. Lippukuntaan on saatu uusia jäseniä kaiken-ikäisistä, myös samoaja-vaeltajaikäluokasta, mikä usein koetaan hankalaksi. Löytyipä tämän kevään pj-kurssilta kaksi reipasta pomelaista nuorta, joilla partiotaivalta oli takana vasta vuosi. Lippukunnan perustajajäsen ja pitkäaikainen lippukunnanjohtaja Mikko ”Mikki” Kutvonen, mitä teillä on tehty eri-tavalla, jotta olette saaneet näin paljon väkeä mukaan?

Perusajatus on varmaan se että Porvoon Metsänkävijät linja on vetää ns. vanhanaikaista partiota. Siis paljon retkiä, vaelluksia, leirejä, partioperinteitä (partiopaita aina ja kaikkialla päällä., erätaitoja, perinteitä, huutoja). Eli siis sitä mitä ihmisten mielikuvissakin partio on ja mikä on partiota kantanut vuosikymmeniä. Suoritamme paljon merkkejä, riihitämme ja haemme myös ansioituneille johtajille ansiomerkkejä. Yritämme olla Porvoossa rohkeasti ja näkyvästi partiolaisia. Uskomme myös sellaiseen partion perusajatukseen, että se päättää joka tekee - eli tapahtuman järjestäjä saa ihan itse päättää suuren osan asioista, pientä ohjausta ja neuvoa annetaan, mutta pyrimme välttämään puuttumista, olkoon kyseessä kesäleirin ruokalista tai sudenpentujen päiväretken ohjelma. Ja meillä saa tehdä. Aina. Eli jos jollakulla on idea että haluaa vaikkapa järjestää lpk:n lipun naulaamistilaisuuden niin tottakai sen saa järjestää, tukea saa mutta kukaan ei estä tai kiellä. Siipiään saa siis aina kokeilla.

Toinen merkittävä puoli on se että meillä on lasten vanhemmat mukana toiminnassa, itse asiassa pyrimme pitämään aikuiset mukana kaikilla tasoilla. Lähes aina leireillä ja retkillä on mukana joukko ns. ei partiolaisia eli vanhempia - mahdollisesti lapsineen. Emme yritäkään vetää minimimäärällä nuoria partiolaisia laadukasta toimintaa vaan pyrimme sitouttamaan vanhempia osaksi lippukuntaa. Tätä kautta mm. nämä kaksi 18-vuotiasta meille mukaan tulivat, ensin leireille ja sitten viimein pj-kurssille. Toiminta veti puoleensa, toisen äiti oli jo lippukunnan toiminnassa mukana. Tämä ei millään estä sitä etteivätkö nuoret saisi kantaa vastuuta ja oppia uutta - tukiverkko on vain lpk-tasolla tässä mallissa mielestäni parempi.

Ehkä kolmantena on se että meillä on mukana pieni ydinjoukko aktiivipartiolaisia, joilla on vuosikym-menen kokemus ja näkemys siitä, mitä haluamme partion olevan ja mihin suuntaan sitä viedään. Partioaktiivit ovat myös koko ajan viikkotoiminnassa mukana eli lippukuntaa "johdetaan edestä" eikä etänä vaikkapa sähköpostilla opiskelupaikkakunnalta.